Tänään 17.3. vietetään Kansainvälistä sosiaalityön päivää - hurraa, hurraa, hurraa arvokas tuleva sosiaalityömme!
Hurraa-huutojen alla kuuluvat usean sosiaalialan opiskelijoista kuiskaukset siitä, ettemme useinkaan tule alamme ulkopuolella ymmärretyiksi. Kuulemme puhetta, jonka mukaan olemme valinneet opiskelualaksemme asemaltaan kiistanalaisen ja jopa tarpeettoman alan. Alavalintaamme leimaavat paitsi kiihkeä resurssipula, raskas työnkuva ja heikko työssäjaksaminen, mutta myös ammattieettinen suru siitä, ettei asiakkaita voida auttaa edellisten syiden takia toivotulla tavalla. Meitä muistutellaan siitä, kuinka tulevaisuudessa joudumme haastavaan rooliin ihmisten vaikeiden elämäntilanteisen selvittelijäksi ja julkista valtaa edustavaksi "hiton ämmäksi".
Me sosiaalityön opiskelijat toivomme, että vallitsevat hyvinvointivaltiopolitiikat, yleinen mielipidekeskustelu ja arvoilmapiiri sosiaalityön ääreltä sallisivat meidän opiskella itsemme vahvoiksi. Jatkuva eritahoinen kyseenalaistamiskeskustelu uuvuttaa ja kyynistää meitä ennen aikojaan. Koemme, että kaikkien yhteinen hyöty olisi kouluttaa omaan alaansa uskovia ja kriittisesti itsevarmoja sosiaalialan osaajia. Täten tarjolla valmiina työelämään olisi valmiiksi vähemmän yleisen lamauttavan keskustelun uuvuttamia ja vahvemmin haasteellisia työoloja kestäviä sekä rikkinäisiä rakenteita kehittämään pyrkiviä ammattilaisia. Emme halua tulla asetetuiksi ihanteenomaiseen kuplaan, vaan ansaita mahdollisuuden kouluttautua hyviksi auttajiksi.
Entistä parempaa sosiaalityön päivää toivottaen,
sosiaalityön opiskelijat Tampereen yliopistosta
Comments